Tänään tuli huono päivä. Luulin, että olen jo selvinnyt pahimman yli, mutta ei. Eilen löysin takuulapun autostani, joka kuului herra X:n kuumemittariin. Laitoin ystävällisesti viestiä, että säilytänkö vai heitänkö pois. Tuli pelkkää vittuilevaa viestiä takaisin ja sekös oloa pahensi.

Tänään piti lähteä matkalle, mutta en saanut sinnekkään lähteväksi itseäni. Minulle tuli niin paha olo tuosta eilisestä, että olen vaan itkenyt koko aamun.

Milloinkohan tuo tajuaisi, että käyttäytyisi normaalisti niin olisi helpompi päästää irti. Tiedän että hänellä on arvet syvät, mutta minuakin sattuu. Minä en pyydä, että hän antaisi minulle anteeksi, vaan että hän ei esittäisi niin kylmää. Koska se kylmyys sattuu minuun eniten koko aika. Kuin hän löisi puukolla rintaani koko ajan.

Hyvinä päivinä jaksankin jo tehä paljon, Ja niitä on tässä kolmen viikon sisällä ollut paljon.. en vaan ymmärrä, että miksi juuri tänään otin takapakkia.. ihan ku matto olisi revitty jalkojeni alta. ehkä tämä tästä.. päivä kerrallaan.