Matka oli todella mahtava ensinnäkin. Sain nauraa vatsalihakset kipeäksi ja tunsin pitkästä aikaa, että elämä jatkuu ehkä sittenkin. Ja tajusin, että miehet on ulkoavaruudesta.. en kaivannut ollenkaan herra X:ää... tai no ehkä huvipuistossa muistui mieleen viime kesä ja kuinka olisikaan helppoa olla rakastuneena siellä.

Tänään palasin kotiin ja näin yhtä ystävääni. Kaikki tuntui olevan hyvin kunnes menin porukoille ja naureskeltiin niitä näitä.. sitten isä pamauttaa uutisen, mitä olen pelännyt niin paljon.. Herra X:n paras ystävä ja sukulainen oli kuollut. Kuolinilmoitus oli lehdessä tänään.

Kyyneleet vaan virtaavat koko aika.. tuntuu kun ilmat olis lyöty pihalle. Olihan tämä odotettavasti, mutta että se vei hänet näin nopeasti.. tuo syöpä rumilus.. vihaan sitä sanaa.. se on sellainen mitä en toivo pahimmallekkaan vihamiehelle..

Kun tapasin herra X:n oli hän tämän ihmisen kanssa, He olivat, kun paita ja housut. Hyvää juttua lensi ja meillä kaikilla oli kivaa.. kunnes koko maailma kääntyi syksyllä ylösalaisin kun hänellä todettiin se. sen jälkeen ei mikään ollut entisensä eikä enää ikinä tule olemaan.. minä aina uskoin, että hän paranee siitä kunnes lääkärit totesi, että kaikki on tehty ja vuosi elämää jäljellä..

Ei sitä voi kuvitella jos itselle sanottais noin, tämä ihminen oli sen asian kanssa sujut.. tosin ei se sitä vuotta kestänyt.. puolessa vuodessa tuo vei hänet. Kun muistelen yhteisiä hetkiä hänen kanssaan minua naurattaa kaikki muistot. Ne olivat ihan parhaimpia.

Muistan kuinka pojat suunnitteli, kun menimme kihloihin niin polttareita Las Vegasiin. No eipä tullut polttareita eikä häntä ole enää olemassa.

Suru on kova ja tulee olemaan vielä pitkään. Ei nuoren ihmisen kuolemaa voi ikinä ymmärtää.. hän ei ehtinyt edes täyttää 24v. Koko elämä olisi ollut edessä, mutta se vaan ei jatkunut..

Tämmöset asiat aina pysäyttää, pysäyttää miettimään että kuka lähtee seuraavana. Ja että kuinka tyhmistä asioista tulee riideltyä. Ja kuinka monta kertaa tulee jätettyä pyytämättä anteeksi.

Laitoinkin osanotot Herra X:lle ja samalla myös että haudattais sotakirves jo.. tiedän etten saa tekojani anteeksi koskaan, mutta toivon että hän joskus pystyy puhumaan minulle.. toivon sitä todella.. nyt nukkumaan ja huomenna uuteen työpaikkaan.. en tiedä jaksanko tämän surun takia mihinkään.. aivot on tyhjät ja kyyneleet valuvat...

Vaikka tiesimme surun saapuvan, silti toivoimme elämän jatkuvan. Ei auttanut apu ihmisten, ei rakkaus, rukous läheisten. Saat nukkua luona enkelten.

Lepää rauhassa Ossi <3 ikävä on kova, mutta nyt sinulla ei ole enää kipuja <3